Viikon tapahtumia

Jälleen aika kertoa kuluneen viikon tapahtumista.

Edellinen päivitys päättyi siihen, että isäntä tuli kotiin yltäpäältä turpeessa. Syitä moiseen löytyy kuvista.

Sunnuntaina ajelimme jälleen Etelä-Suomeen. Edessä oli maanantaipäivä Korsossa Eppua hoitaen. Eppu-heppunen oli ihan innoissaan, kun Lassi tuli paikalle. Ja innostui tuo vanha herra vähän leikkimään Fazunkin kanssa. Tosin Fido kyllä puuttui peliin ja kiilasi itsensä väliin. Lopulta Eppu tyytyi katselemaan, kun nuoriso leikki :).

Maanantain aikana saatiin tehtyä ensi vuoden koiramatkasuunnitelmaakin - löytyy täältä. Suunnitelma on alustava ja uusi matkakohteita saa aina toivoa.

Tiistaina ajelimme takaisin kotiin.

Eilen torstaina oli Fazun aktiivi-iltapäivän aika. Ensin ajoimme hakemaan Hennan ja Aroonan kyytiin ja sitten suunnaksi otettiin POKS:n halli. Tavoitteena oli tehdä Fazulle motivaatiotreeniä eli käytännössä muuttaa agilityä jälleen hauskaksi yhdessä tekemiseksi. Ja voi - olihan sillä neidillä (ja samoin emännällä) hauskaa. Juostiin täysillä ympäri hallia ja Fazu sai palkan kaikista ottamistaan esteistä. Ei siis ohjausta, ei vääriä valintoja vaan kaikki oli hauskaa. Lopulta, kun treenin jälkeen kävimme kävelyllä ja palasimme hallilla olevalle autolle, Fazulla oli valtava veto kohti hallin ovea. Siellä oli siis ollut todella hauskaa. Mahtavaa! Paljon kiitoksia Hennalle arvokkaasta avusta! Tästä jatketaan nyt jonkin aikaa samalla tyylillä eli agilitystä tehdään Fazulle todella hauskaa ilman mitään paineita.

Treenin jälkeen veimme Hennan ja Aroonan kotiin ja sen jälkeen jatkoimme Helin luo fysioterapiaan. Odotellessamme sisäänpääsyä saimme taas katsella aitauksissa olevia hevosia. Yksi hevosista tuli lähemmäs (oli ehkä lopulta noin 2 m meistä) ja Fazu ensin vähän säikähti. Nopeasti kuitenkin tokeni ja oli lähinnä vain utelias moisen ison otuksen suhteen.
Fazun selän lihakset ovat edelleen jumissa, joten hoito jatkuu ainakin vielä ensi viikolla.

Tänä aamuna pääsin taas huomaamaan kuinka valtavan hyvä hajuaisti noilla otuksilla on. Olimme aamulenkillä matkalla kohti Ukonlampea (siis metsässä), kun Fido nosti pään ja hännän ylös ja alkoi pöhistä. Se otti aina lyhyen spurtin eteenpäin ja pöhähti. Missään ei näkynyt mitään. Kävelimme ainakin 500 metriä eteenpäin kunnes mutkan takaa näkyi kaukana polkupyörä. No, sehän tarkoitti, että jossain lähellä on todennäköisesti ihminen. Otin Fidon kiinni ja niinhän sieltä metsästä vähän polkupyörästä eteenpäin löytyi sienestäjä. Mutta siis niistä ensimmäisistä pöhinöistä meni ainakin 600 metriä ennen kuin ihminen näkyi. Ja matkalla oli mutkia yms.

Ukonlammella vähän poseerattiin ennen kääntymistä takaisinpäin.


Unohdin muuten edelliseen päivitykseen kirjoittaa Fidon ja kasvattaja-Tuijan tapaamisesta kesäpäivillä. Siitä on ainakin kaksi vuotta, kun poika on päässyt viimeksi kasvattajaansa tapaamaan. Hyvin on positiiviset muistot syöpyneet pojan mieliin - Fido painoi poskea maahan pylly pystyssä (onpas muuten vaikea yrittää kuvailla asentoa) ja hännän vispatessa vauhdikkaasti. Samaa asentoa tarjotaan Fayzalle sekä emännälle ja isännälle eron jälkeen. Ei siis epäilystäkään: poika tunsi kasvattajansa.

Seuraava päivitys tuleekin sitten sunnuntai-iltana. Aiheena on Fayzan paluu näyttelykehiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pentusuunnitelmia

Markiesje Fu tuli Suomeen

Fu ja Flame MH-luonnekuvauksessa Sulkavalla