Kuulumisia päivitystauolta
Pitkä viikko ilman päivityksiä. Oltiin ensin Vantaalla koko viime viikon ja sen jälkeen emäntä jatkoi Kuopioon kehätoimitsijaksi koko viikonlopuksi. Nyt kuitenkin vihdoin kotona ja mikä parasta: 3,5 viikon loma alkoi.
Aikon blogissa oli viime viikolla taas luettavaa - olisikohan syy aiemmalle käytökselle. Että voikin punkki kiinnittyä tuollaiseen paikkaan... siinä ei paljoa punkkitarkastukset auta, kun pitäisi tähystää sieraimet joka ilta. Toivottavasti Aikolle ei tullut tuosta isompia ongelmia.
Me siis olimme koko viime viikon Vantaalla eli koirat saivat nauttia Epun seurasta ja emännän vanhempien hyvästä hoidosta päivien aikana. Maanantaipäivä koirilla meni täysin nukkuessa - onkohan niillä reppanoilla vähän turhan aktiivinen elämä??? No tiistaina olikin sitten meno entistä vauhdikkaampaa.
Meidän Fazu-pallerosta on tullut kuin eri koira. Se on todella leikkisä, hakee leikkikaveria sekä koirista että ihmisistä ja mikä kummallisinta - se leikkii nykyään leluilla. Tyttö on kohta 4-vuotias eikä ole tähän mennessä leikkinyt leluilla, jos ei oteta lukuun ulkona silloin tällöin pallon perässä juoksemista. Toivottavasti se säilyy tuollaisena, ehdottomasti mukavampi otus kuin se, joka mököttää hormonihuuruissaan sohvannurkassa. Ehkä siitä kantoajasta ja synnytyksestä oli sitten kaikista ongelmista huolimatta jotain hyötyä.
Torstaina koirat lähtivät emännän vanhempien kanssa ajamaan kotiin Heinävaaraan. Isäntä ja emäntä siis jäivät vielä töihin Etelä-Suomeen. Kaikki oli mennyt oikein hyvin - mitä nyt Epulla ja Fidolle oli meinannut tulla lelulaatikosta vähän nokkapokkaa. Se ratkesi nostamalla lelulaatikon pois.
Emäntä vietti tosiaan kolme rankkaa päivää Kuopion kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Joko emännästä on tullut vanha tai sitten oikeasti nuo tuomarit ovat tiukentaneet tahtiaan. Perjantai oli vielä oikein mukava ja leppoisa, mutta kaksi seuraavaa päivää olivat ihan järkyttävät. Pisti kyllä miettimään, haluaako tätä kehiksen hommaa enää jatkaa. Välillä tuntuu, että me kehikset olemme alinta kastia koko näyttelytouhussa: näyttelytoimikunta pitää itsestäänselvyyksinä ja näytteilleasettajat arvostelevat minkä kerkiävät. Ja virheitähän ei saisi tapahtua.... No, ehkä mieli muuttuu ajan kanssa.
Olipa tuossa viikonlopussa kuitenkin positiivistakin. Ensinnäkin sain tiedon, että pääsimme Fazun kanssa Suomen Eläinkoulutuskeskuksen Erikoisetsintäkurssille (taso 1). Aivan mahtavaa! Nuo hajujutut ovat ehdottomasti meidän juttu. Todella mielenkiintoista päästä osaavien kouluttajien avustuksella aloittamaan kunnon hajuerotteluopetus tytön kanssa. Ja sitten vaan toivotaan ettei tyttö aloita juoksuaan ennen joulua.
Toinen positiivinen juttu oli pentuterapia kotimatkalla. Pysähdyin siis Hennan luona ja Aroona piti Saija-tädistä huolta. Olipas se ihanaa nuuskutella tyttöstä. Pikkuinen oli ihan väsy ja se nukahtikin syliin. Niih....
Tänä aamuna Fayza pääsi taas Helin käsittelyyn. Heli on sitten jo Fazun "maailman ihanimmat ihmiset" -listalla. Voi sitä pyllyn pyöritystä ja hyppimistä ja hymyilyä. No, rauhoittui se sitten kuitenkin käsittelyyn. Selkälihakset alkavat pikkuhiljaa pehmittyä, mutta vaativat vielä ainakin yhden hieronnan.
Karvoja neidistä jäi jälleen Helille ihan reipas määrä. Ja loppuja vedeltiin kotona furminaattorilla pois. Se on siis kalju - niinkuin ihan oikeasti. Ja ekaan näyttelyyn on aikaa vajaa kolme viikkoa... Tromssaan vajaa neljä... Emäntä kävi ostamassa biotiinia, jos siitä olisi jotain apua.
Tänään piti olla agilityilta, mutta emäntä oli siis niin pöllö, että varasi tuon hierojan juuri tälle päivälle. Ei siis mennä agilitaamaan. Aamulla käytiin kuitenkin juoksemassa, joten ehkäpä se korvaa jotain.
Ja tästä tuli näköjään sitten tällainen megapitkä päivitys. Pitäisi ilmeisesti yrittää kirjoittaa useammin :).
Ai niin, vielä yksi juttu. Me pääsemme moikkaamaan Akiraa tällä viikolla! Ihan mahtavaa! Olen nähnyt pojan viimeksi 1v 1kk sitten - johan se on aikakin. Seinäjoki - here we come!
Aikon blogissa oli viime viikolla taas luettavaa - olisikohan syy aiemmalle käytökselle. Että voikin punkki kiinnittyä tuollaiseen paikkaan... siinä ei paljoa punkkitarkastukset auta, kun pitäisi tähystää sieraimet joka ilta. Toivottavasti Aikolle ei tullut tuosta isompia ongelmia.
Me siis olimme koko viime viikon Vantaalla eli koirat saivat nauttia Epun seurasta ja emännän vanhempien hyvästä hoidosta päivien aikana. Maanantaipäivä koirilla meni täysin nukkuessa - onkohan niillä reppanoilla vähän turhan aktiivinen elämä??? No tiistaina olikin sitten meno entistä vauhdikkaampaa.
Meidän Fazu-pallerosta on tullut kuin eri koira. Se on todella leikkisä, hakee leikkikaveria sekä koirista että ihmisistä ja mikä kummallisinta - se leikkii nykyään leluilla. Tyttö on kohta 4-vuotias eikä ole tähän mennessä leikkinyt leluilla, jos ei oteta lukuun ulkona silloin tällöin pallon perässä juoksemista. Toivottavasti se säilyy tuollaisena, ehdottomasti mukavampi otus kuin se, joka mököttää hormonihuuruissaan sohvannurkassa. Ehkä siitä kantoajasta ja synnytyksestä oli sitten kaikista ongelmista huolimatta jotain hyötyä.
Torstaina koirat lähtivät emännän vanhempien kanssa ajamaan kotiin Heinävaaraan. Isäntä ja emäntä siis jäivät vielä töihin Etelä-Suomeen. Kaikki oli mennyt oikein hyvin - mitä nyt Epulla ja Fidolle oli meinannut tulla lelulaatikosta vähän nokkapokkaa. Se ratkesi nostamalla lelulaatikon pois.
Emäntä vietti tosiaan kolme rankkaa päivää Kuopion kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Joko emännästä on tullut vanha tai sitten oikeasti nuo tuomarit ovat tiukentaneet tahtiaan. Perjantai oli vielä oikein mukava ja leppoisa, mutta kaksi seuraavaa päivää olivat ihan järkyttävät. Pisti kyllä miettimään, haluaako tätä kehiksen hommaa enää jatkaa. Välillä tuntuu, että me kehikset olemme alinta kastia koko näyttelytouhussa: näyttelytoimikunta pitää itsestäänselvyyksinä ja näytteilleasettajat arvostelevat minkä kerkiävät. Ja virheitähän ei saisi tapahtua.... No, ehkä mieli muuttuu ajan kanssa.
Olipa tuossa viikonlopussa kuitenkin positiivistakin. Ensinnäkin sain tiedon, että pääsimme Fazun kanssa Suomen Eläinkoulutuskeskuksen Erikoisetsintäkurssille (taso 1). Aivan mahtavaa! Nuo hajujutut ovat ehdottomasti meidän juttu. Todella mielenkiintoista päästä osaavien kouluttajien avustuksella aloittamaan kunnon hajuerotteluopetus tytön kanssa. Ja sitten vaan toivotaan ettei tyttö aloita juoksuaan ennen joulua.
Toinen positiivinen juttu oli pentuterapia kotimatkalla. Pysähdyin siis Hennan luona ja Aroona piti Saija-tädistä huolta. Olipas se ihanaa nuuskutella tyttöstä. Pikkuinen oli ihan väsy ja se nukahtikin syliin. Niih....
Tänä aamuna Fayza pääsi taas Helin käsittelyyn. Heli on sitten jo Fazun "maailman ihanimmat ihmiset" -listalla. Voi sitä pyllyn pyöritystä ja hyppimistä ja hymyilyä. No, rauhoittui se sitten kuitenkin käsittelyyn. Selkälihakset alkavat pikkuhiljaa pehmittyä, mutta vaativat vielä ainakin yhden hieronnan.
Karvoja neidistä jäi jälleen Helille ihan reipas määrä. Ja loppuja vedeltiin kotona furminaattorilla pois. Se on siis kalju - niinkuin ihan oikeasti. Ja ekaan näyttelyyn on aikaa vajaa kolme viikkoa... Tromssaan vajaa neljä... Emäntä kävi ostamassa biotiinia, jos siitä olisi jotain apua.
Tänään piti olla agilityilta, mutta emäntä oli siis niin pöllö, että varasi tuon hierojan juuri tälle päivälle. Ei siis mennä agilitaamaan. Aamulla käytiin kuitenkin juoksemassa, joten ehkäpä se korvaa jotain.
Ja tästä tuli näköjään sitten tällainen megapitkä päivitys. Pitäisi ilmeisesti yrittää kirjoittaa useammin :).
Ai niin, vielä yksi juttu. Me pääsemme moikkaamaan Akiraa tällä viikolla! Ihan mahtavaa! Olen nähnyt pojan viimeksi 1v 1kk sitten - johan se on aikakin. Seinäjoki - here we come!
Kommentit
Lähetä kommentti