Syyskuulumisia
Pitkä päivitystauko - mitähän sitä kirjoittaisi.
Viime viikko oltiin siis Korsossa ja koirat joutuivat pitkästä aikaa olemaan keskenään työpäivien aikana. Paremminhan nuo näyttivät pärjäävän kuin minä huolehtiessani pärjääkö ne...
Loppuviikosta Lassikin tuli etelään, joten koirat saivat seuraa. Ja torstaina Fido joutui taas silmälääkäriin. Fidohan siis sairastui pari vuotta sitten uveiittiin, jota edelleen kontrolloidaan ja osin hoidetaankin. Tulehdusta silmissä ei enää ole, mutta silmät vaativat edelleen tippoja. Taas seuraavan kuukauden ajan tiputellaan erilaisia tippoja ja sitten uuteen kontrolliin. Silmät eivät siis näytä häiritsevän jätkää mitenkään, mutta muuttuvat kovin punaisiksi ilman tippoja.
Viikonlopun olin toimihenkilönä MH-luonnekuvauksessa Liperissä. Rankat päivät, mutta taas niin mukavaa ja opettavaista - joka kerran oppii jotain uutta koirien elekielestä.
Maanantaina Fazu pääsi pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Paikalla oli meidän lisäksi vain yksi koirakko, joten emme olleet kauaa paikalla. Hallissa valmiina ollut rata oli vaikea ja sisälsi monia pyörittelyjä. Tyttösen kanssa teimme jälleen hullutteluja ilman kummempia ohjaamisia. Pieniä pätkiä mentiin kuitenkin pelkällä vartalo-ohjaamisella oikeaa rataakin. Kepit olivat "väärältä" puolelta, hienosti saatiin niitäkin suoritettua. Ja tehtiinpä kerran keinukin. Kaksi kertaa käytiin hulluttelemassa, sitten lähdettiin kotiin, kun Fazulla oli vielä hauskaa.
Tiistaina ja torstaina vedin rallytoko-treenejä omalla pihallamme. Fido pääsi molemmilla kerroilla ennen asiakkaiden tuloa testaamaan treeniradan (6-7 kylttiä) - pääsi siis jotain tekemään.
Ja tänään oli Fazun hieronnan aika. Fazu oli taas ihan innoissaan nähdessään Helin. Ja voi kuinka paljon ehtiikään höpöttämään tunnin hieronnan aikana - samalla siis "terapiaa" emännälle ;).
Fazun käytös on nykyään niin ihanan leikkisää ja reipasta, että minä en halua edes muistella sitä ärripurri-mököttäjää, joka se oli vielä puolisen vuotta sitten. Fazu leikkii leluilla (paras on tällä hetkellä Virosta Fidolle ostettu sorsa), hakee leikkiin meitä ihmisiä ja yrittää leikittää Fidoa. En tiedä, mitä on tapahtunut - olen vain tyytyväinen nykytilasta. Ja toivon että se jatkuu, jatkuu, jatkuu.
Fido ei välttämättä aina ole yhtä tyytyväinen, kun Fazu härnää sitä leikkimään. Välillä Fido jopa masentuu...
Lenkkejä tehdään nykyään aamuisin pilkkopimeässä ja tällä viikolla lähes joka aamu vesisateessa. Onneksi koirat eivät siitä välitä ja minäkin olen ainakin vielä voittanut villieläin-pelkoni :).
Viime viikko oltiin siis Korsossa ja koirat joutuivat pitkästä aikaa olemaan keskenään työpäivien aikana. Paremminhan nuo näyttivät pärjäävän kuin minä huolehtiessani pärjääkö ne...
Loppuviikosta Lassikin tuli etelään, joten koirat saivat seuraa. Ja torstaina Fido joutui taas silmälääkäriin. Fidohan siis sairastui pari vuotta sitten uveiittiin, jota edelleen kontrolloidaan ja osin hoidetaankin. Tulehdusta silmissä ei enää ole, mutta silmät vaativat edelleen tippoja. Taas seuraavan kuukauden ajan tiputellaan erilaisia tippoja ja sitten uuteen kontrolliin. Silmät eivät siis näytä häiritsevän jätkää mitenkään, mutta muuttuvat kovin punaisiksi ilman tippoja.
Viikonlopun olin toimihenkilönä MH-luonnekuvauksessa Liperissä. Rankat päivät, mutta taas niin mukavaa ja opettavaista - joka kerran oppii jotain uutta koirien elekielestä.
Maanantaina Fazu pääsi pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Paikalla oli meidän lisäksi vain yksi koirakko, joten emme olleet kauaa paikalla. Hallissa valmiina ollut rata oli vaikea ja sisälsi monia pyörittelyjä. Tyttösen kanssa teimme jälleen hullutteluja ilman kummempia ohjaamisia. Pieniä pätkiä mentiin kuitenkin pelkällä vartalo-ohjaamisella oikeaa rataakin. Kepit olivat "väärältä" puolelta, hienosti saatiin niitäkin suoritettua. Ja tehtiinpä kerran keinukin. Kaksi kertaa käytiin hulluttelemassa, sitten lähdettiin kotiin, kun Fazulla oli vielä hauskaa.
Tiistaina ja torstaina vedin rallytoko-treenejä omalla pihallamme. Fido pääsi molemmilla kerroilla ennen asiakkaiden tuloa testaamaan treeniradan (6-7 kylttiä) - pääsi siis jotain tekemään.
Ja tänään oli Fazun hieronnan aika. Fazu oli taas ihan innoissaan nähdessään Helin. Ja voi kuinka paljon ehtiikään höpöttämään tunnin hieronnan aikana - samalla siis "terapiaa" emännälle ;).
Fazun käytös on nykyään niin ihanan leikkisää ja reipasta, että minä en halua edes muistella sitä ärripurri-mököttäjää, joka se oli vielä puolisen vuotta sitten. Fazu leikkii leluilla (paras on tällä hetkellä Virosta Fidolle ostettu sorsa), hakee leikkiin meitä ihmisiä ja yrittää leikittää Fidoa. En tiedä, mitä on tapahtunut - olen vain tyytyväinen nykytilasta. Ja toivon että se jatkuu, jatkuu, jatkuu.
Fido ei välttämättä aina ole yhtä tyytyväinen, kun Fazu härnää sitä leikkimään. Välillä Fido jopa masentuu...
Lenkkejä tehdään nykyään aamuisin pilkkopimeässä ja tällä viikolla lähes joka aamu vesisateessa. Onneksi koirat eivät siitä välitä ja minäkin olen ainakin vielä voittanut villieläin-pelkoni :).
Kommentit
Lähetä kommentti