Siitä ikävästä

1.2. päivätyssä blogikirjoituksessa kirjoitin, että on tapahtunut jotain ikävää, josta lupasin kirjoitella myöhemmin. Nyt on sen aika.

Kasvattajanplantulle on heti ensimmäisen pentueen kohdalla näytetty, mitä tämä kasvattaminen voi pahimmillaan olla. Toisaalta samaisen pentueen kohdalla on tullut myös selväksi, mitä tämä on parhaimmillaan: ihania kasvattien omistajia, jotka omistautuvat koiriensa hyvinvoinnille ja haluavat olla yhteydessä myös kasvattajaan.

Mutta siis siitä pahemmasta puolesta.
Aiko oli tammikuun loppupuolella ensimmäisessä tokokokeessaan. Luoksepäästävyydessä se puri tuomaria ranteeseen. Koko episodista voi lukea enemmän Aikon omasta blogista.

Aikon omistaja käytti sen Nina Mennan vastaanotolla Mäntsälässä. Suusta löytyi purentavika, jossa takahampaat hankaavat toisiinsa kiillevauriot. Todennäköisesti tämä ei yksinään ole syy puremiseen, mutta varmasti osaltaan vaikuttanut. Lisäksi Aikolla on takanaan huono kokemus tilanteesta, jossa sitä on vieras ihminen pitänyt väkisin poskesta kiinni. Mahdollinen kipu yhdistettynä huonoon kokemukseen ja reaktiivisuuteen sai pojan puremaan.
Aiko ja omistajat ratkovat tällä hetkellä käytöstä Suomen Eläinkoulutuskeskuksen projektikoirana.
Tsemppiä Saija ja Kati! Tiedätte, että olen tukenanne. Ja kiitos, että ette luovuta.

Kaiken yllämainitun johdosta Saija päätti (ja minä olen täysin samaa mieltä), että Aikoa ei käytetä jalostukseen vaan se tullaan kastroimaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pentusuunnitelmia

Kasvattajan vaikeita hetkiä

Markiesje Fu tuli Suomeen