Lomailua Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa
Keskiviikkona 10.7. starttasimme tämän kesän lomareissulle. Reissun pääasialliset kohteet olivat Keski-Norjassa Jotunheimenin kansallispuisto ja Geirangerin vuonoalue. Sen lisäksi oli tarkoitus pyöriä Ålesundin ja Molden ympäristössä. Säätilojen valtias ei vaan ollut ihan samaa mieltä....
Ajelimme ensin Suomen halki Vaasaan, josta siirryimme laivalla Uumajaan. Keskiviikkona tuli ajettua suunniteltua enemmän, kun yöpaikka löytyi vasta Ruotsin Långselestä. Tarkoitus oli yöpyä teltassa, mutta myöhäinen ajankohta ajoi nukkumaan auton takaosassa. Tämä nukkumisjärjestely osoittautui niin hyväksi ja toimivaksi että päädyimme kaikki leirintäalueyöpymiset hoitamaan samalla tavalla.
Matka jatkui kohti Norjaa ja siellä Tynsetin kaupunkia. Yhden yön jälkeen matka jatkui jälleen - nyt pääsimme ensimmäisille upeille näköaloille yli 1000 metrin korkeuteen. Ensin suuntana oli Grimsdalshytta Rondanen kansallispuiston kupeessa, johon ajelimme tienvarressa vapaina laiduntavien lampaiden, lehmien ja hevosten ohi.
Maisemat olivat upeita ja kelikin helli matkaamme.
Grimsdalshyttasta matka jatkui Jotunheimenin kansallispuistoon. Viimeiset parikymmentä kilometriä oli huonokuntoista hiekkatietä ja lopulta päätimme kääntyä takaisin ennen lopullista päämääräämme Glitterheimiä.
Sääennuste lupaili seuraavalle päivälle huonoa keliä, joten päätimme jatkaa suoraan matkaamme Geirangerin vuonolle.
Matkalle osui siis useita neulansilmämutkia ja upeita näköaloja.
Geirangerin pieni kylä oli tupaten täynnä väkeä - onneksi kuitenkin vielä mahduimme leirintäalueelle.
Seuraavana aamuna matka jatkui tihkusateessa. Toiselta puolelta ylöspäin mennessä päästiin edellispäivää vieläkin upeampiin neulansilmämutkiin - navigaattori kertonee omaa tarinaansa.
Matka jatkui seuraavaan odotettuun paikkaan - Trollstigen matkalla Moldeen. Luvassa oli lisää neulansilmämutkia (täällä piti jo alkaa nojaamaan kohti kuljettajaa, kun jyrkänne alkoi välittömästi tien vierestä ja tuntui siltä että auto tippuu, jos nojaan väärään suuntaan :) ) ja upeita vesiputouksia. Mutta nyt ei ollut enää säätilat meille suosiollisia. Trollstigenin alueella pilvet olivat niin alhaalla, että eteensä näki vain parikymmentä metriä. Ei siis päästy näkemään maisemia. Onneksi sentään laskeutuminen alas laaksoon toi näköpiiriimme yhden isoimmista vesiputouksista alhaalta päin.
Tarkoitus oli vuokrata mökki Molden ympäristöstä pariksi päiväksi pahimpien sadepäivien ajaksi, mutta valitettavasti kaikki Molden mökit oli jo varattuja - kaupungissa oli jokin tapahtuma ja toki oli viikonloppu parhaimpana loma-aikana.
Ajelimme siis eteenpäin kohti Atlantin rantaa ja silmiimme osui Steinroysa campingin ilmoitus vuokrattavasta mökistä pienessä Tornesin kylässä. Mökki oli upea omalla keittiöllä ja kylpyhuoneella eikä hintakaan ollut kova. Päätimme siis jäädä paikallemme pariksi päiväksi.
Vettä vihmoi koko viikonlopun ajan ja tuuli tuntui vain kovenevan.
Sunnuntaina jätimme koirat mökkiin lepäämään ja lähdimme tutustumaan läheiseen Budin kylään. Maisemat olisivat varmasti upeat kohti valtamertä - jos jotain näkisi ja paikallaan pysyisi.
Sunnuntaina koiristakin alkoi jo näkyä elonmerkkejä levon jälkeen. Fido kantoi lelujaan tarjolle ja Fazu kerjäsi tekemistä. Päätin sitten opettaa Fazun koskettamaan Lassin nenänpäätä kirsullaan - tietenkin silloin kun Lassi oli päiväunilla ;).
Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen oli sopiva hetki jatkaa matkaa. Vaikka keli jatkui yhtä hirveänä, päätimme kuitenkin ajaa Atlantin meritien kautta. Voi vain kuvitella kuinka upeaa tällä tiellä on seurata syysmyrskyjen pauhetta.
Tie jatkui tunnelia pitkin Kristiansundiin ja sieltä tunnelia pitkin pois.
Koska sääennuste ei luvannut parannusta Norjaan, päätimme lähteä etsimään aurinkoa Ruotsista. Yksi yö oli kuitenkin vielä edessä Norjassa, tällä kerralla pienessä Kvamin kylässä.
Matkalla Norjasta Ruotsiin oli upeita maisemia ja paljon kuvattavaa.
Yksi hienoista kohdista löytyi Skjelbredin sillan kohdalta - koiria piti tietenkin kuvata.
Seuraava yö vietettiin Ruotsin Åselessa, jossa oli myös aurinko. Sen sijaan tuuli oli todella kylmä, joten vaatetta sai kyllä pitää päällä.
Yön jälkeen matka jatkui jälleen - kohti Ruotsin länsirannikkoa. Matkalla Åselesta Lyckseleen näimme useita poroja, olimme asiasta aivan kummatuksissamme sillä alue on Iisalmen korkeudella.
Kävimme Piteåssa ja jatkoimme matkaa kohti Haaparantaa. Yön vietimme kauniissa paikassa merenrannalla Rörbäckin leirintäalueella. Fayza löysi paikalta monta kiveä ja yhden korkean kannon, jonka päälle piti tietenkin päästä. Tyttö on jo oppinut pyytämään nostamista, jos on niin korkea paikka että ei sinne itse pääse. Olen varmaan joskus aiemminkin kertonut Fayza tarpeestä kiivetä kaikille kiville - sieltä saa aina namia :).
Yöllä Fazu päätti viihdyttää meitä parin tunnin välein. Normaalisti neiti pyytää peiton alle ja on oikein tyytyväinen päästessään sinne nukkumaan. Nyt ilmeisesti uni loppui ja oli saatava tekemistä. Niinpä häntä vispasi ja se tuijotti vuoronperään meitä molempia. Ja kun Lassi erehtyi avaamaan silmänsä, tyttö väläytteli kooikerhymyä ja hakkasi hännällään minua päähän. Tuo toistui useamman kerran ennen kuin Lassi tajusi pitää silmänsä kiinni :).
Nyt olemme lomamatkan viimeisessä pysähdyksessä - Kajaanissa Hotelli Kajanuksessa. Meillä on upea, tilava perhehuone, jossa koirat mahtuvat leikkimään ja saavat rauhassa valita nukkumapaikkansa (Fido kun ei mielellään nuku vieressä, jos vaan saa valita).
Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia reissusta: Fazu alkoi nukkumaan auton liikkuessa. Tyttelihän ei ole elämänsä aikana aiemmin nukkunut liikkuvassa autossa, mutta nyt sillä oli varmuudella ainakin pää alhaalla - sitä en toki tiedä, oliko se unessa.
Koko reissun kuvat löytyvät osoitteesta:
http://www.flickr.com/photos/83146208@N06/sets/72157634696260526/
Ja koko reitti on suunnilleen tässä - muutamissa kohdissa Google Maps menee isoa tietä vaikka me käytimme pienempiä, ei anneta sen häiritä.
Paljon nähtiin, mutta niin paljon jäi taas näkemättä. Ensi kesän lomasuunnitelma samoille alueille Norjassa on jo suunnitelmissa....
Ajelimme ensin Suomen halki Vaasaan, josta siirryimme laivalla Uumajaan. Keskiviikkona tuli ajettua suunniteltua enemmän, kun yöpaikka löytyi vasta Ruotsin Långselestä. Tarkoitus oli yöpyä teltassa, mutta myöhäinen ajankohta ajoi nukkumaan auton takaosassa. Tämä nukkumisjärjestely osoittautui niin hyväksi ja toimivaksi että päädyimme kaikki leirintäalueyöpymiset hoitamaan samalla tavalla.
Matka jatkui kohti Norjaa ja siellä Tynsetin kaupunkia. Yhden yön jälkeen matka jatkui jälleen - nyt pääsimme ensimmäisille upeille näköaloille yli 1000 metrin korkeuteen. Ensin suuntana oli Grimsdalshytta Rondanen kansallispuiston kupeessa, johon ajelimme tienvarressa vapaina laiduntavien lampaiden, lehmien ja hevosten ohi.
Grimsdalshyttasta matka jatkui Jotunheimenin kansallispuistoon. Viimeiset parikymmentä kilometriä oli huonokuntoista hiekkatietä ja lopulta päätimme kääntyä takaisin ennen lopullista päämääräämme Glitterheimiä.
Sääennuste lupaili seuraavalle päivälle huonoa keliä, joten päätimme jatkaa suoraan matkaamme Geirangerin vuonolle.
Matkalle osui siis useita neulansilmämutkia ja upeita näköaloja.
 |
| Neulansilmämutkia alapuolella |
 |
| Musta auto kuvan keskellä keula kameraan päin on meidän. |
Matka jatkui seuraavaan odotettuun paikkaan - Trollstigen matkalla Moldeen. Luvassa oli lisää neulansilmämutkia (täällä piti jo alkaa nojaamaan kohti kuljettajaa, kun jyrkänne alkoi välittömästi tien vierestä ja tuntui siltä että auto tippuu, jos nojaan väärään suuntaan :) ) ja upeita vesiputouksia. Mutta nyt ei ollut enää säätilat meille suosiollisia. Trollstigenin alueella pilvet olivat niin alhaalla, että eteensä näki vain parikymmentä metriä. Ei siis päästy näkemään maisemia. Onneksi sentään laskeutuminen alas laaksoon toi näköpiiriimme yhden isoimmista vesiputouksista alhaalta päin.
Ajelimme siis eteenpäin kohti Atlantin rantaa ja silmiimme osui Steinroysa campingin ilmoitus vuokrattavasta mökistä pienessä Tornesin kylässä. Mökki oli upea omalla keittiöllä ja kylpyhuoneella eikä hintakaan ollut kova. Päätimme siis jäädä paikallemme pariksi päiväksi.
Vettä vihmoi koko viikonlopun ajan ja tuuli tuntui vain kovenevan.
Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen oli sopiva hetki jatkaa matkaa. Vaikka keli jatkui yhtä hirveänä, päätimme kuitenkin ajaa Atlantin meritien kautta. Voi vain kuvitella kuinka upeaa tällä tiellä on seurata syysmyrskyjen pauhetta.
Koska sääennuste ei luvannut parannusta Norjaan, päätimme lähteä etsimään aurinkoa Ruotsista. Yksi yö oli kuitenkin vielä edessä Norjassa, tällä kerralla pienessä Kvamin kylässä.
 |
| Meidän Fazuhan ei kerjää.... |
Yksi hienoista kohdista löytyi Skjelbredin sillan kohdalta - koiria piti tietenkin kuvata.
Seuraava yö vietettiin Ruotsin Åselessa, jossa oli myös aurinko. Sen sijaan tuuli oli todella kylmä, joten vaatetta sai kyllä pitää päällä.
Yön jälkeen matka jatkui jälleen - kohti Ruotsin länsirannikkoa. Matkalla Åselesta Lyckseleen näimme useita poroja, olimme asiasta aivan kummatuksissamme sillä alue on Iisalmen korkeudella.
Kävimme Piteåssa ja jatkoimme matkaa kohti Haaparantaa. Yön vietimme kauniissa paikassa merenrannalla Rörbäckin leirintäalueella. Fayza löysi paikalta monta kiveä ja yhden korkean kannon, jonka päälle piti tietenkin päästä. Tyttö on jo oppinut pyytämään nostamista, jos on niin korkea paikka että ei sinne itse pääse. Olen varmaan joskus aiemminkin kertonut Fayza tarpeestä kiivetä kaikille kiville - sieltä saa aina namia :).
Nyt olemme lomamatkan viimeisessä pysähdyksessä - Kajaanissa Hotelli Kajanuksessa. Meillä on upea, tilava perhehuone, jossa koirat mahtuvat leikkimään ja saavat rauhassa valita nukkumapaikkansa (Fido kun ei mielellään nuku vieressä, jos vaan saa valita).
Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia reissusta: Fazu alkoi nukkumaan auton liikkuessa. Tyttelihän ei ole elämänsä aikana aiemmin nukkunut liikkuvassa autossa, mutta nyt sillä oli varmuudella ainakin pää alhaalla - sitä en toki tiedä, oliko se unessa.
Koko reissun kuvat löytyvät osoitteesta:
http://www.flickr.com/photos/83146208@N06/sets/72157634696260526/
Ja koko reitti on suunnilleen tässä - muutamissa kohdissa Google Maps menee isoa tietä vaikka me käytimme pienempiä, ei anneta sen häiritä.
Kommentit
Lähetä kommentti