Viikon hulinoita

Joo, pentuelämä on rankempaa kuin muistin :). Toisaalta se on kyllä yhtä ihanaa (tai ehkä jopa ihanampaa) kuin muistin.

Pikkupirpana on nukkunut yöt todella hienosti olohuoneessa omassa aitauksessaan. Ensimmäiset pari yötä nukuin lattialla aitauksen vieressä. Sen jälkeen siirsin patjaa puolisen metriä aitauksesta irti ja neljäntenä yönä jo reilun metrin irti. Viime yönä pääsin jo omaan sänkyyn ja Flirtti oli hienosti olohuoneessa ilman mitään ongelmia.

Sisäsiisteys etenee harppauksin. Yksi kakka on tullut aitaukseen (yöllä), muut on tehty ulos. Pissoja tulee välillä alustalle, mutta viime yönä taisi alustakin olla ihan kuiva.

Raakaruoalla Flirtti aloitti jo toisena päivänään ja se maistuu hyvin. Perjantaina tylleri pääsi itse hakemaan ruokiaan kaupasta, kun vierailimme Sohvin Valinnassa.

Koirien tutustuminenkin etenee, kuten kuvista näkyy. Tällä hetkellä yhteiselo sujuu ehkä vähän paremmin Fidon kanssa, mutta Fayzasta pirpana on ylenmäärin kiinnostunut.



Flirtti pääsi perjantaina tutustumaan naapurin mittelityttöihin (tai lähinnä Mantaan). Samalla saatiin hyvää lapsisosiaalistamista, kun naapurissa oli kahden oman lisäksi kolme kyläilijää paikalla. Ja lopuksi Flirtti pääsi kokemaan itseksi isoksi tytöksi kun pääsi haistelemaan Taigan 4-viikkoista ihanaa poikaa.

Fidolle ja Fayzallekin on ollut tarjolla muutakin tekemistä kuin pentua. Keskiviikkona kävin niiden kanssa vapaavuorolla POKS:n hallilla. Treenailimme rally-tokoa tavoitteena iloinen yhdessä tekeminen tarjoamisen kautta. Ja sehän saavutettiin. Jos koira haisteli, pidin hihnan tiukalla ja odotin. Kun haistelu loppui ja otti kontaktin, sai palkaksi herkun + vihjeen tehdä liike. Ja sitä kautta haistelu väheni koko ajan - toivottu toiminto lisääntyi. Tätä siis lisää :).

Eilen Fido ja Flirtti lähtivät Lassin kanssa käymään mökillä. Fido pääsi juoksemaan sydämensä kyllyydestä ja Flirtti pääsi ihmettelemään uutta paikkaa.


Sillä välin minä lähdin Fayzan kanssa pitkästä aikaa näyttelyyn. Tuusniemellä oli ryhmänäyttely, jossa kooikereiden tuomarina oli Soile Bister. Olen pitkään kytännyt mahdollisuutta viedä Fazu Bisterille ja nyt se vihdoin tuli. Mukaan matkaan saimme Arjan ja espanjanvesikoira Vicon.

Päivä meni hienosti: ensin Vico oli 22 perron joukosta VSP ja ROP-veteraani (onnea Arja), sitten Fazu oli oman rotunsa ROP. Arvostelussa ei sinänsä ole mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta oli hienoa huomata, että myös tiukan tuomarin silmissä tyttö laadukas otus :).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pentusuunnitelmia

Kasvattajan vaikeita hetkiä

Markiesje Fu tuli Suomeen