Siirry pääsisältöön

Siitä ikävästä

1.2. päivätyssä blogikirjoituksessa kirjoitin, että on tapahtunut jotain ikävää, josta lupasin kirjoitella myöhemmin. Nyt on sen aika.

Kasvattajanplantulle on heti ensimmäisen pentueen kohdalla näytetty, mitä tämä kasvattaminen voi pahimmillaan olla. Toisaalta samaisen pentueen kohdalla on tullut myös selväksi, mitä tämä on parhaimmillaan: ihania kasvattien omistajia, jotka omistautuvat koiriensa hyvinvoinnille ja haluavat olla yhteydessä myös kasvattajaan.

Mutta siis siitä pahemmasta puolesta.
Aiko oli tammikuun loppupuolella ensimmäisessä tokokokeessaan. Luoksepäästävyydessä se puri tuomaria ranteeseen. Koko episodista voi lukea enemmän Aikon omasta blogista.

Aikon omistaja käytti sen Nina Mennan vastaanotolla Mäntsälässä. Suusta löytyi purentavika, jossa takahampaat hankaavat toisiinsa kiillevauriot. Todennäköisesti tämä ei yksinään ole syy puremiseen, mutta varmasti osaltaan vaikuttanut. Lisäksi Aikolla on takanaan huono kokemus tilanteesta, jossa sitä on vieras ihminen pitänyt väkisin poskesta kiinni. Mahdollinen kipu yhdistettynä huonoon kokemukseen ja reaktiivisuuteen sai pojan puremaan.
Aiko ja omistajat ratkovat tällä hetkellä käytöstä Suomen Eläinkoulutuskeskuksen projektikoirana.
Tsemppiä Saija ja Kati! Tiedätte, että olen tukenanne. Ja kiitos, että ette luovuta.

Kaiken yllämainitun johdosta Saija päätti (ja minä olen täysin samaa mieltä), että Aikoa ei käytetä jalostukseen vaan se tullaan kastroimaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pentusuunnitelmia

Jospa tämän pentuesuunnitelman uskaltaisi jo julkaista. Olen tästä tulevasta yhdistelmästä niin innoissani, että en pysy housuissani.  Fia (Lizzy Fia vd Walewoefjes) on tarkoitus astuttaa seuraavaan juoksuun ihanalla Ingolla (I am Ingo Indigo vd Amandelgaard,  linkki KoiraNetiin ). Ingo on iso poika (mutta ei kyllä noin paljon Fiaa isompi kuin kuva huijaa 😀), jolla on upea luonne. Se elää isossa sekalaumassa ja on lungi tilanteessa kuin tilanteessa (paitsi jos emäntä kehtaa mennä liian pitkälle, sitten saattaa itkettää hieman). 

Pentusuunnitelmia

Nyt, kun Lilla (Adine Maranga Roo) on tutkittu terveeksi, uskallan julkaista toiveeni seuraavasta pentueesta.  Lillan sulhaseksi valikoitui ruotsalainen Joppe (s. 29.6.2019). Joppen emä Happy on yksi lempimarkiesjeistani ja vuonna 2020 ehdin jo toivoa saavani sen jälkeläisen Suomeen, kun meidän Fu sai kunnian tavata sen romanttisissa merkeissä. Valitettavasti tuohon pentueeseen syntyi vain yksi uros (Knarf), joten jouduin unohtamaan haaveeni tuossa vaiheessa. Tällä yhdistelmällä saan siis toivottavasti Happyn geenit osaksi omaa kasvatustyötäni. Joppe on testattu IVDD/CDDY-vapaaksi, samoin mertk-PRA ja PD-vapaaksi. Se kantaa prcd-PRA:ta, josta taas Lilla on vapaa. Adine Maranga Roo "Lilla"   💖  Joppe Lillan juoksua odotellaan lopputalveen 2025-2026.

E-pentue syntyi 28.10.2024

Milli synnytti 28.-29.10. yöllä neljä pentua. Olipa mahtavaa, että meille syntyi jo toiseen pentueeseen ensimmäiset mustavalkoiset pennut: kaksi ensimmäistä pentua on mustavalkoiset uros ja narttu. Pentujen oma sivu  https://ffeatherfox.blogspot.com/p/e-pentue.html . Milli teetti ihmisillä töitä oikein kunnolla. Avautuminen alkoi sunnuntai-iltana, joten kasvattaja valvoi jo sen yön. Maanantaina Millin oma ihminen tuli apuun ja sitten odoteltiin. Avautuminen jatkui iltaan asti ja lopulta 22:05 näimme ensimmäisen supistuksen. Ensimmäinen pentu, iso mustavalkoinen poika, syntyi 22:45. Se painoi 218 g ja syntyi tietenkin jalat edellä, joten Millillä oli täysi työ pennun ulospunnertamisessa. Toinen pentu, pieni mustavalkoinen tyttö, syntyi 23:07 ja se tuli ulos kuin varkain. Se painoi vain 166 g. Kolmas pentu oli kohtuun kuollut musta tyttö. Se syntyi 23:58. Neljäs pentu, 191 grammainen musta uros, syntyi 0:34 ja viimeinen, 201 grammainen musta uros klo 1:30. Milli oli synnytyksessä kov...