Mitä tämä kasvattajan harrastus oikeasti on
Kun nyt aloin avautumaan kasvattajan vaikeista hetkistä, niin ajattelin hieman jatkaa, millaista harkintaa tässä joutuu kasvattajana tekemään.
Kasvattaminen on aina riskien ottoa. Ja koska yhtään täydellistä koiraa (luonteeltaan, terveydeltään, ulkomuodoltaan ja ominaisuuksiltaan) ei tästä maailmasta löydy, joudut aina päättämään, mistä vaatimuksesta suostut tinkimään.
Terveys
Suomessa koirille tehdään huomattavasti enemmän erilaisia terveystutkimuksia kuin suurimassa osassa muita maita. Omissa roduissa tuo on ollut totta sekä kooikerhondjella, jackrusselilla että markiesjella.
Itselleni esimerkiksi luustokuvaukset ovat itsestäänselvyys, koska harrastan lajia, jossa koiran ranka, nivelet ja lihaksisto joutuvat koville.
Teetän kaikille koirilleni (omat + sijoitus) seuraavat tutkimukset:
- polvet (patella luksaatio)
- silmät (ECVO)
- lonkat (HD, hip dysplasia)
- kyynärät (ED, elbow dysplasia)
- selkä (välimuotoinen lanneristinikama LTV ja selkärangan nikamien epämuodostumat VA), lisäksi sijoituskoirat kuvataan yli 2-vuotiaana, jolloin saamme myös spondyloosilausunnon
- geenitutkimukset
- prcd-PRA, mikäli koira ei ole geneettisesti vapaa
- PD, mikäli koira ei ole geneettisesti vapaa
- mertk-PRA
- CDDY/IVDD
Tällä hetkellä ei ole tiedossa, miten esim. LTV periytyy ja mm. siksi Kennelliitto suosittelee, että LTV1-4 -koiralle käytetään vain LTV0-koiraa.
mertk-PRA on löydetty länsigöötanmaanpystykorvilta, mutta geenitesteissä sen kantajuutta on nyt löytynyt myös markiesjeilta. Ilmeisesti merkt-PRA ilmenee lähinnä hämäränäön huononemisena, joten on täysin mahdollista, että sairaita yksilöitä on, mutta vanhan koiran törmäilyä pimeässä on pidetty vain vanhan koiran huonona näkönä.
Kun minulla on Suomessa mertk-PRA-kantaja, en voi yhdistää sitä yhteenkään koiraan, jonka tulosta en tiedä (enkä toiseen kantajaan). Kun minulla on Suomessa LTV-tulokseltaan muu kuin 0, en voi yhdistää sitä yhteenkään koiraan, jonka tulosta en tiedä (enkä koiraan, jolla on 1-4 tulos).
Näiden terveysasioiden päälle kun sitten otetaan luonne. Jokaisen koiranomistajan mielestä oma koira on maailman ihanin ja parasluonteisin (ja se on täysin normaalia). Joten näin kasvattajan näkökulmasta ainoa tapa saada esille mahdollisia huomioitavia luonteenpiirteitä, on se, että koira MH-luonnekuvataan tai se osallistuu käyttäytymisen jalostustarkastukseen. Edelleen tosi harvan koiran kohdalla tämä toteutuu.
Minulle koiran toimintakyky on myös tärkeää eli vaikka markiesjet ovat virallisesti seurakoiria, haluan niiden olevan aktiivisia, osallistuvia koiria. Markiesjelta kuuluu löytyä motivaatiota yhteiseen tekemiseen, osa pitää nenän käytöstä, osa juoksemisesta, osa tekee mielellään temppuja. Joka tapauksessa markiesjen ei kuulu olla passiivinen koira, joka ei kiinnostu mistään. Ja vaikka kilpaileminen missään lajissa ei ole tietenkään jalostuskoiran edellytys, se on ainoa tapa arvioida itselleni tuntemattoman koiran toimintakykyä.
Koiran ulkonäkö tulee minulla ihan viimeisenä asiana. Kunhan rakenne on terve eikä ole liioiteltu (ei liian suoria kulmauksia, ei liian pitkää selkää verrattuna raajoihin, riittävän pitkä kuono (tämä ei onneksi normaalisti ole ongelma markiesjeilla), ei liian luisua lannetta), yksilö kelpaa minulle jalostuskoiraksi. Toki pennuista ei sitten aina tule näyttelytähtiä, mutta en minä sellaisia kenellekään lupaakaan.
Välillä oikeasti mietin, onko tässä mitään järkeä....
Ja tässä vaiheessa en edes aloita avautumaan taloudellisesta puolesta - se on sitten ihan oman kirjoituksensa aihe. Sen verran voin jo tässä paljastaa, että ei tällä satunnaisella kasvatuksella rikastumaan pääse.
Kommentit
Lähetä kommentti