Siirry pääsisältöön

Mitä tämä kasvattajan harrastus oikeasti on

Kun nyt aloin avautumaan kasvattajan vaikeista hetkistä, niin ajattelin hieman jatkaa, millaista harkintaa tässä joutuu kasvattajana tekemään.

Kasvattaminen on aina riskien ottoa. Ja koska yhtään täydellistä koiraa (luonteeltaan, terveydeltään, ulkomuodoltaan ja ominaisuuksiltaan) ei tästä maailmasta löydy, joudut aina päättämään, mistä vaatimuksesta suostut tinkimään.

Terveys
Suomessa koirille tehdään huomattavasti enemmän erilaisia terveystutkimuksia kuin suurimassa osassa muita maita. Omissa roduissa tuo on ollut totta sekä kooikerhondjella, jackrusselilla että markiesjella.

Itselleni esimerkiksi luustokuvaukset ovat itsestäänselvyys, koska harrastan lajia, jossa koiran ranka, nivelet ja lihaksisto joutuvat koville.

Teetän kaikille koirilleni (omat + sijoitus) seuraavat tutkimukset:

  • polvet (patella luksaatio)
  • silmät (ECVO)
  • lonkat (HD, hip dysplasia)
  • kyynärät (ED, elbow dysplasia)
  • selkä (välimuotoinen lanneristinikama LTV ja selkärangan nikamien epämuodostumat VA), lisäksi sijoituskoirat kuvataan yli 2-vuotiaana, jolloin saamme myös spondyloosilausunnon
  • geenitutkimukset
    • prcd-PRA, mikäli koira ei ole geneettisesti vapaa
    • PD, mikäli koira ei ole geneettisesti vapaa
    • mertk-PRA
    • CDDY/IVDD
Hollannissa yllämainituista tutkitaan vain polvet, silmät ja prcd-PRA ja PD.

Tällä hetkellä ei ole tiedossa, miten esim. LTV periytyy ja mm. siksi Kennelliitto suosittelee, että LTV1-4 -koiralle käytetään vain LTV0-koiraa.
mertk-PRA on löydetty länsigöötanmaanpystykorvilta, mutta geenitesteissä sen kantajuutta on nyt löytynyt myös markiesjeilta. Ilmeisesti merkt-PRA ilmenee lähinnä hämäränäön huononemisena, joten on täysin mahdollista, että sairaita yksilöitä on, mutta vanhan koiran törmäilyä pimeässä on pidetty vain vanhan koiran huonona näkönä.

Kun tietää lisää, tulee myös lisää poissuljettavia yhdistelmiä.
Kun minulla on Suomessa mertk-PRA-kantaja, en voi yhdistää sitä yhteenkään koiraan, jonka tulosta en tiedä (enkä toiseen kantajaan). Kun minulla on Suomessa LTV-tulokseltaan muu kuin 0, en voi yhdistää sitä yhteenkään koiraan, jonka tulosta en tiedä (enkä koiraan, jolla on 1-4 tulos).

Vaihtoehdot siis ovat, että joko maksan uroksen tutkimukset, käytän niitä harvoja Suomessa tutkittuja uroksia tai jätän nartun kokonaan käyttämättä.

Luonne
Näiden terveysasioiden päälle kun sitten otetaan luonne. Jokaisen koiranomistajan mielestä oma koira on maailman ihanin ja parasluonteisin (ja se on täysin normaalia). Joten näin kasvattajan näkökulmasta ainoa tapa saada esille mahdollisia huomioitavia luonteenpiirteitä, on se, että koira MH-luonnekuvataan tai se osallistuu käyttäytymisen jalostustarkastukseen. Edelleen tosi harvan koiran kohdalla tämä toteutuu.

Ominaisuudet
Minulle koiran toimintakyky on myös tärkeää eli vaikka markiesjet ovat virallisesti seurakoiria, haluan niiden olevan aktiivisia, osallistuvia koiria. Markiesjelta kuuluu löytyä motivaatiota yhteiseen tekemiseen, osa pitää nenän käytöstä, osa juoksemisesta, osa tekee mielellään temppuja. Joka tapauksessa markiesjen ei kuulu olla passiivinen koira, joka ei kiinnostu mistään. Ja vaikka kilpaileminen missään lajissa ei ole tietenkään jalostuskoiran edellytys, se on ainoa tapa arvioida itselleni tuntemattoman koiran toimintakykyä.

Ulkomuoto
Koiran ulkonäkö tulee minulla ihan viimeisenä asiana. Kunhan rakenne on terve eikä ole liioiteltu (ei liian suoria kulmauksia, ei liian pitkää selkää verrattuna raajoihin, riittävän pitkä kuono (tämä ei onneksi normaalisti ole ongelma markiesjeilla), ei liian luisua lannetta), yksilö kelpaa minulle jalostuskoiraksi. Toki pennuista ei sitten aina tule näyttelytähtiä, mutta en minä sellaisia kenellekään lupaakaan.


Eli näiden kaikkien harkittavien asioiden kautta sitten yritän päättää, mitä koiraa käytän jalostukseen ja millaisen kumppanin sille haluan. Ja kun tiedän, millaisen kumppanin haluan, yritän sellaisen löytää. Ja kun sellaista ei löydy, joudun miettimään, mistä olen valmis tinkimään. Millaisen riskin uskallan tämän pentueen kohdalla ottaa.
Välillä oikeasti mietin, onko tässä mitään järkeä....


Ja tässä vaiheessa en edes aloita avautumaan taloudellisesta puolesta - se on sitten ihan oman kirjoituksensa aihe. Sen verran voin jo tässä paljastaa, että ei tällä satunnaisella kasvatuksella rikastumaan pääse.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pentusuunnitelmia

Jospa tämän pentuesuunnitelman uskaltaisi jo julkaista. Olen tästä tulevasta yhdistelmästä niin innoissani, että en pysy housuissani.  Fia (Lizzy Fia vd Walewoefjes) on tarkoitus astuttaa seuraavaan juoksuun ihanalla Ingolla (I am Ingo Indigo vd Amandelgaard,  linkki KoiraNetiin ). Ingo on iso poika (mutta ei kyllä noin paljon Fiaa isompi kuin kuva huijaa 😀), jolla on upea luonne. Se elää isossa sekalaumassa ja on lungi tilanteessa kuin tilanteessa (paitsi jos emäntä kehtaa mennä liian pitkälle, sitten saattaa itkettää hieman). 

Pentusuunnitelmia

Nyt, kun Lilla (Adine Maranga Roo) on tutkittu terveeksi, uskallan julkaista toiveeni seuraavasta pentueesta.  Lillan sulhaseksi valikoitui ruotsalainen Joppe (s. 29.6.2019). Joppen emä Happy on yksi lempimarkiesjeistani ja vuonna 2020 ehdin jo toivoa saavani sen jälkeläisen Suomeen, kun meidän Fu sai kunnian tavata sen romanttisissa merkeissä. Valitettavasti tuohon pentueeseen syntyi vain yksi uros (Knarf), joten jouduin unohtamaan haaveeni tuossa vaiheessa. Tällä yhdistelmällä saan siis toivottavasti Happyn geenit osaksi omaa kasvatustyötäni. Joppe on testattu IVDD/CDDY-vapaaksi, samoin mertk-PRA ja PD-vapaaksi. Se kantaa prcd-PRA:ta, josta taas Lilla on vapaa. Adine Maranga Roo "Lilla"   💖  Joppe Lillan juoksua odotellaan lopputalveen 2025-2026.

E-pentue syntyi 28.10.2024

Milli synnytti 28.-29.10. yöllä neljä pentua. Olipa mahtavaa, että meille syntyi jo toiseen pentueeseen ensimmäiset mustavalkoiset pennut: kaksi ensimmäistä pentua on mustavalkoiset uros ja narttu. Pentujen oma sivu  https://ffeatherfox.blogspot.com/p/e-pentue.html . Milli teetti ihmisillä töitä oikein kunnolla. Avautuminen alkoi sunnuntai-iltana, joten kasvattaja valvoi jo sen yön. Maanantaina Millin oma ihminen tuli apuun ja sitten odoteltiin. Avautuminen jatkui iltaan asti ja lopulta 22:05 näimme ensimmäisen supistuksen. Ensimmäinen pentu, iso mustavalkoinen poika, syntyi 22:45. Se painoi 218 g ja syntyi tietenkin jalat edellä, joten Millillä oli täysi työ pennun ulospunnertamisessa. Toinen pentu, pieni mustavalkoinen tyttö, syntyi 23:07 ja se tuli ulos kuin varkain. Se painoi vain 166 g. Kolmas pentu oli kohtuun kuollut musta tyttö. Se syntyi 23:58. Neljäs pentu, 191 grammainen musta uros, syntyi 0:34 ja viimeinen, 201 grammainen musta uros klo 1:30. Milli oli synnytyksessä kov...